Olen usein löytänyt itseni Lapin maisemista, vetämässä keuhkoni täyteen raitista ilmaa, ihailemasta naavaa ja luonnon kauneutta. Usealla tunturilla ihmettelemässä ihmisen pienuutta ja sitä lyhyttä hetkeä, jonka saamme täällä viettää yhden elämän aikana. Viime kerralla mieheni tokaisi tullessaan hiihtolenkiltään, että täällä on jotenkin helpompi hengittää. Voin samaistua ihan täysin. On helpompi ja jotenkin kevyempi olla, uni…

Joskus ollessani iltakävelyllä, tuli mieleeni, kuinka vanhoissa puissa on niin voimakkaasti läsnä viisauden ja olemisen energiaa. Kuinka mahtavia ja arvokkaita nämä ovatkaan. Metsien jättiläiset, jotka hengittävät meille happea.Ajatuksiini nousi kuva siitä pienestä siemenestä, joka antautuu tuulen virtaan, tietämättä minne matka vie. Jos se saa alustakseen maan poven, alkaa sillä vasta mahdollisuus alkaa ponnistella ulos kuorestaan,…

Kello soittaa taas uuteen aamuun. Mihinkäs sitä taas jäätiinkään. Lapset koulu valmiiksi, ehkä jotain aamupalaa itsellekin, ai hemmetti, koira pitäisi vielä käyttää. Naput sillekkin, ääh, olen jo myöhässä. Autoon, töihin ja päivän tempo ottaa taas otteen ja taas mennään. Ja tällähän sitä mennään, aamusta iltaan, ja pian uusi aamu taas. Viikot juoksee ja kuukaudet vilisee.…

Rakastan metsiä. Rakastan vanhoja isoja puita, jotka ylväänä seisoo latvan tavoitellessa taivasta, juuret Äiti Maan uumenisssa. Yhteydessä kaikkeen muuhun olevaiseen. Hengittää meille happea ja keinuu ajan havinan mukana. Metsässä ja sen värähtelyssä korostuu olemisen aitous. Sen vuoksi useat kokevat metsän rauhoittavana ja tasapainottavana. Jo sen vihreä väri rauhoittaa. Metsä vain on, se on ollut vuosia,…