Muistan kun elämäni varrelta yksi pomoni lausahti näin. Se jäi jotenkin mieleeni asiana, jota en ehkä siinä hetkessä hyvin ymmärtänyt. Sittemmin olen silloin tällöin sitä miettinyt, ja todella usein törmännyt siihen että näinhän se on. Tuohon lausahdukseen on tarvinnut nähdä sellainen tosi asia, että ympärillä on mahdollisuuksia huikean paljon. Ihmisissä on potentiaalia huikea määrä, ja että ihminen pääosin rajoittaa sitä omilla uskomuksillaan ja mielellään. Hyvin harva tosiasiassa kyseenalaistaa edes omaa boksiaan ja sen rajoja, vaan toimii automaattisesti päivästä toiseen samoilla totutuilla rutiineilla. Pahimmassa tapauksessa hiekkalaatikon keskellä istuu ihminen, joka ajattelee että minusta ei ole mihinkään. En pysty tuohon ja tuohon. Tällöin laatikon koko vain supistuu supistumistaan. Tiedämmehän jo sen tosiasian, että ajatukset ja tunteet ohjaavat meidän toimintaa, joten edellä mainittu uskomus aiheuttaa oravanpyörän, joka ruokkii itseään edelleen. Millä tavoin sitten tarkastella omaa boksiaan ja kyseenalaistaa sitä? Esitä itsellesi kysymyksiä. Ne voivat olla esimerkiksi seuraavan laisia. Millaista elämää elän? Millaista elämää tahtoisin elää? Mikä on vahvuuteni ja käytänkö sitä? Mitä menestys ja onnellisuus ovat minulle? Mitä asioita voisin kehittää edelleen itsessäni? Miten ja mihin mennessä?
Uskomusten kartoittamiseen on olemassa melko yksinkertaisia metodeja, ja kuitenkin ne määrittävät useasti kuinka meidän automaatio toimii. Miten hallitsemme omaa elämäämme.
Meidän kaikkien hiekkalaatikoihin vaikuttaa osaltaan myös kulttuuri, ympäristö ja kokemukset. Se muokkaantuu joka päivä. Merkittävä asia on myös, millaisia kavereita meillä on mukana leikkimässä. Onko meidän seura kannustavaa ja nostattavaa? Pystyt siihen, upeaa, onnittelut, me ollaan täällä tukena. Vai kuuluuko lempi lausahdukseen: Ei kannata. Tosi hankalaa, harva onnistuu. Mitä oikein luulet olevasi?
Itse en ole potkinut ulos laatikostani ihmisiä sen mukaan, kuinka he elämään asennoituvat, ja en pidä siitä mustavalkoisesta ajattelusta että ihmisistä jotka eivät ”miellytä”, tulisi päästä eroon. Ehkä enemmänkin näkisin asian niin, että mihin kohtaan asetat tietyn tyyppiset persoonat hiekkalaatikossasi. Ja kuinka paljon annat muiden vaikuttaa omaan elämääsi. Omalla asennoitumisella, ymmärryksellä ja myötätunnolla pääsee usein pitkälle. Ja on enemmän kuin suotavaa pitää omat rajat. Voihan tietysti olla ääripäitä, jotka vaativat etäisyyden ottamista hyvin radikaalisti, jotta voit itse hyvin. Sinähän itse määrität oman hiekkalaatikkosi 😊.
Mitä ajatuksia tämä sinulle herättää?

Katja ❤️