Tässä vauhdikkaassa elämän matkassa on hyvä muistaa sitä, joka auttaa meitä työskentelemään, ilmaisemaan itseämme ja yksinkertaisesti elämään elämäämme. Meidän ainutlaatuista ja rakasta kehoamme. Se kantaa meidän elämän jäljet, suurimmat taakat ja kokee ilon hetket. Kun elämässämme on joskus kiireellisempi, raskas tai vaikea hetki, se pyytää pysähtymään ja kuiskailee omilla kivun viesteillään lepäämään. Kun iloitsemme vaikkapa ystäviemme kanssa, se hytkyy naurussa mukana niin, että vatsalihakset kiristyy ja muu kroppa saa rytkyvän hieronnan. Keho on äärettömän viisas. Sillä on taito korjata itseään ja mukautua. Sillä on rakkaus kasvattaa uutta elämää ja voimaa kantaa sitä mukanaan, raviten ja hoivaten. On suurta viisautta oppia kuuntelemaan kehon viestejä ja antaa niille huomiota. Itse flunssan kourissa maatessani, päätin pitkästä aikaa kiittää kehoni jokaista osaa ja sen viestejä. Vaikkakaan en aina niitä vielä itsekkään ymmärrä. Kehoni vastasi lämmön tunteella ja rentoudella. Pidämme usein tiettyjä asioita itsestään selvyytenä, niin kauan kunnes jokin ei toimikaan, niin kuin odotamme. Kun jollain tapaa kohtaamme oman rajallisuutemme. Iän tai sairauden tuomat haasteet tai henkisen kantokyvyn loppumisen. On tosin epärealistista odottaa, että koko ajan toimisimme kiitollisuutta kihisten. Kun muistaisi edes kerran päivässä kiittää kaikesta mitä meillä on, myös omasta kehostamme.Kiitos, että saan kirjoittaa tämän sinulle ❤️