Olen nyt usein törmännyt siihen, että ihmisillä on suuria ajatuksia ja tunteita siitä, millaista oman elämän tulisi olla ja mitä siihen kuuluu. On ihan selkeitä haaveita ja mielikuvia. Toiset näkee itsensä ulkomailla, työskentelemässä jossain lämpimässä. Toiset olevansa elämänsä kunnossa ja täysin toiminta kykyinen vielä 70-vuotiaana. Jostain syystä nämä kuitenkin ovat olemassa vain haave ja tunne tasolla. Kun katson mitä asioiden eteen on konkreettisesti tehty, olen monesti todennut, että ei paljoakaan. Tykkään meidän valmennuskouluttajan tavasta sanoa: kohtalo tottelee tekemistä! On varmastikin joskus haastavaa ottaa se ensimmäinen askel. Ja vieläpä jos haave on iso, voi se tuntua ylivoimaiselta toteuttaa. Helposti myös tuudittaudutaan ajattelemaan, sitten kun… Milloin? Elämä on tässä ja nyt! Tai minusta ei ole siihen… no kenestä sitten on? Jos unelmasi ei ole toteutettavissa kerralla, vaatii hurjasti rohkeutta tai aikaa ja resursseja, lähde sitä kohti pienin askelin. Niin, tärkeäähän on myös matka, kuten määränpääkin. Matka valmistelee sinua unelmaasi kohti ja antaa vielä mahdollisuuksia miettiä askelia, viekö ne suuntaan johon todella tahdot. Voit viilata ja tehdä pieniä muutoksia. Tarkentaa fokusta. Joskus suunta onkin jotain muuta, mitä olit ajatellut ja voit kääntyä kartalla ihan toiseen suuntaan. Tämä on sinun matkasi. Muista välillä kurkistaa karttaa ja tarkastaa, että olet kuljettajan paikalla.