Kello soittaa taas uuteen aamuun. Mihinkäs sitä taas jäätiinkään. Lapset koulu valmiiksi, ehkä jotain aamupalaa itsellekin, ai hemmetti, koira pitäisi vielä käyttää. Naput sillekkin, ääh, olen jo myöhässä. Autoon, töihin ja päivän tempo ottaa taas otteen ja taas mennään. Ja tällähän sitä mennään, aamusta iltaan, ja pian uusi aamu taas. Viikot juoksee ja kuukaudet vilisee. Oravanpyöräksi tätä kai nimitetään. Ruuhkavuosien arjeksi, joka helposti muuttuu asioiden suorittamiseksi. Elämä juostaan läpi, kunnes joku asia pysäyttää niin voimakkaasti, että on pakko pysähtyä. Pahimmassa tapauksessa upotaan loppuun palamisen pauloihin, ja herätään aamuun kun ei päästäkkään enää ylös, kaikki langat eivät enää pysykkään käsissä. Unettomuus tai koiran uni, alkaa olla yöllinen kaveri, ja keho ja aivot eivät lataudu millään. Saan mielikuvan ihmisestä, joka on juoksussaan mielihyvän sijaan, kerännyt päivä päivältä isomman harmaan pilven ympärilleen, joka lopulta uupuu sen painosta, ja ei näe enää valoa missään. Hän raahautuu päivästä toiseen, sisältä ilottomana ja apeana, vaikka näyttäisikin ulos päin pirteää ja aktiivista.

On joskus hyvä istahtaa alas ja tunnustella, onko elämässäni asioita josta saan mielihyvää ja ilon tunteita? Olenko pitänyt huolta myös omista tarpeistani, vai laiminlyönyt itseäni päivästä toiseen?

Meille luodaan koko ajan mielikuvia siisteistä kodeista, täydellisistä parisuhteista ja perheistä, uraihmisestä, joka on huippu työssään. Unohdetaan, että elämään kuuluu myös epätäydellisyys ja keskeneräisyys. On ihan okei, jos koti on välillä kuin kaaos, vaikkakin joku sattuisi yhtäkkiä pyörähtää käymään. On ihan okei, jos käytit sen tunnin siihen että luit hyvää kirjaa, maalasit tai vain ihan ajattelit omia ajatuksiasi sohvan nurkassa, sen sijaan, että hinkkasit lasten tekemiä ruoka tahroja pöydän kannesta ja pyykkäsit päivän pyykit. On ihan okei ettet ole 24/7 haluttava ja kaiken hoitava ihminen, vaan annat itsesi levätä ja olet hetken myös vain itseäsi varten. On ihan okei, ettet aina sano töissä vain, kyllä. Voit myös joskus sanoa, että en ehdi enkä voi.

On todella tärkeää, että pidämme kiinni elämän tasapainosta tässäkin asiassa. Muistamme joskus iloita, nauttia ja saada mielihyvää. Se on kuin uutta polttoainetta, jolla taas jaksaa. Emme ole vain koneita, joka jaksaa suorittaa päivästä toiseen. Kuinka hyvältä tuntuukaan nauraa kailottaa ystävien kanssa, tai nauttia lasten tai lemmikin läsnäolosta. Toinen tärkeä asia tässä on omat rajat. Muista, että elämäsi tärkein käsikirjoittaja olet sinä. Sinä itse voit määrittää millaisia valintoja sopivissa ja sallituissa puitteissa teet, ja kannat tietysti niistä myös vastuun. Terve itsekkyys ja omasta itsestä huolenpito, edes auttaa sitä, että myös muut voivat sinun olemassa olostasi nauttia. Ilman sinua ei ole elämääsi, ja olet tärkeä ❤